Kodan ensimmäinen Paimion viikko meni hyvin! Koda kotiutui heti ja automatkalla Paimioonkin poika vaan nukkui. Koda osaa matkustaa jo tosin hyvin autossa. Sunnuntaina saavuttiin hyvissä ajoin Paimioon asuntolalle ja sain tuotua Kodan kaikki tavarat äidin ja isäpuolen kantoavulla :)
Sunnuntaina saapui myös naapurihuoneen Jenni, jackrusseli-narttunsa kanssa. Me jaetaan Jennin kanssa sama keittiö, mutta nukutaan erihuoneissa. Mulla on kyllä huone kaveri, mutta se on aina yökylässä parhaan kaverinsa huoneessa ja käy huoneessa vaan aamuisin vaihtamassa vaatteet. Jennin jackrusseli täyttää piakkoin kaksi vuotta ja se sai juuri joulukuussa pennut, mutta vakavan nisätulehduksen vuoksi se ei voinut imettää pentujaan ja sen kohtu jouduttiin poistamaan. Maanantai aamuna Koda ja tämä russelimamma saivat tutustua keskenään ihan rauhassa ja heistä tulikin ylimpiä ystäviä muutamassa minuutissa.
Tiistaina Kodan kanssa käytiin juoksutarhalla harjoittelemassa luoksetuloa -nakkipalkalla. Minä ja Jenni vuoron perään kutsuttiin sitä luokse ja se sai aina namin. Harjoituksia vaikeutettiin siten, että välillä olimme selkäpäin, kyykyssä ja huput päässä tai piilossa puun takana, mutta aina pikkumies tuli luokse ennakkoluulottomasti.
Keskiviikkona oli Kodan rokotus. Punnitsin Kodan ennen rokotusta ja vaaka näytti 6,9kg :) On se jo isopoika. Tullessaan se painoi muistaakseni nelisen kiloa. Koda käyttäytyi klinikalla hyvin, seisoi nätisti, eikä edes huomannut piikkiä, kun etsi niin innokkaasti namia mun nyrkistä. Kaikki Kodalla oli OK, sydänäänistä eläinlääkäri sanoi että "Oh hoh, kuinka vahvat sydänäänet, ihan on jo kun isomalla koiralla", mikä oletettavasti oli ihan hyvä juttu :) Koda sai myös uuden ajan seuraavalle rokotukselle.
Torstaina iltapäivä tunneilla ajettiin koulun pakulla Salon koirahalliin ja meillä oli siellä agilitya. Samassa pakussa takapenkillä Kodan kanssa matkustivat myös saksanseisoja, lapukka ja lapukka-kultainennoutajamix. Aluksi Kodaa vähän jännitti, kun oli niin isoja koiria, mutta kun ne eivät korvaansakkaan lupsauttaneet Kodan suuntaan niin autosta pois päästessään Koda oli jo kaikkia innostamassa leikkiin. Kukaan vaan ei leikkiin lähtenyt. Osa ryhmästä tuli Saloon omin autoin, joten koiralauma kasvoi vielä pomerianilla, irlanninsusikoiralla ja kääpiösnautseri-villakoira -sekoituksella. Pomerian pelkäsi Kodaa kun se rymisti pikkasen luokse leikkimään, irlanninsusikoiraa ei oikein kiinnostanut leikkiä, mutta snautserivillakoirasta Koda sai taas leikkikaveria. Koirien lisäksi Kodalla oli kova hinku moikata kaikki ihmiset. :) Koda menee kyllä niin ennakkoluulottomasti kaikkien ihmisten ja koirien luokse, että välillä itseäkin hirvittää.
Kun hallissa aloiteltiin agility päästiin me Kodan kanssa, sitten mallinukeiksi osioon "kuinka opetat koirasi menemään putkesta ja hyppäämään" (Kodalla este tietenkin oli toisesta päästä maan tasalla ja toisesta 10cm korkeudella, mutta komeesti se silti hyppäsi) Putkessa Kodalla ei ollut ongelmaa. Päästiin esimerkeiksi oikeastaan sen vuoksi, että Koda esitti kovaa kiinnostusta putkea kohtaan juoksemalla sen läpi jo kerran. :D
Illalla matkalla Salosta koululle kaikki pakun koirat nukku isossa kasassa koko matkan ja Kodakin jatkoi unia vielä asuntolallakin. Kodan nukkuessa mä suunnistin atk-luokkaan ja kattelin pentukursseja ja löysinkin sopivan ja repäsin ja soitin. Päästiin varasijalle yksi Turun Kenttäkoira yhdistyksen Raision pentukurssille. Saan tänään luultavimmin tietää maksoiko ne maksamattomat tyypit jo, vai päästäänkö mukaan.
Torstai yöllä mulla sitten alkoi mahtava vatsatauti jonka vuoksi meidät tultiin perjantai aamulla hakemaan, eikä Kodan bussiin sosialisoittaminen vielä onnistunut perjantaina. Viikonloppuna lepäiltiin. Torstaina Koda oli myös tehnyt ekan tuhotyönsä ja nutustanu mun kännykänlaturin paloihin, mutta onneksi se ei ole niellyt paloja. Koda on siitä kiva, että tähän asti se on tykännyt silputa ja mussuttaa kaikkea, esim. serveteitä, mutta se ei niele mussuttamaansa vaan sylkee ulos. KOP KOP KOP Toivottavasti sama jatkuu edelleen.
Eilen illalla tultiin koululle sitten bussilla Turun kauppatorilta. Kodasta Turku oli jännä paikka, hetken se haisteli ja oli vähän silleen "OMG missä mä oon?!", mutta sit se rauhottu ja leikki agility reissulta tutun lapukka-kultsimixin kanssa bussia odotellessa. Bussissa se sitten nukkuikin koko matkan mun sylissä. Vähän aluksi bussin ovien äänet, sekä kiihdytysäänet ja se että pysäheltiin jatkuvasti oli ihmeellistä, mutta loppu matkasta Koda oli mun silmään ihan rauhallinen. Ei ulissu, haukkunu tai haukotellu kovaan ääneen, vähän ehkä hengitti tiheemmin kuin autossa, mutta olihan tää ensimmäinen bussimatkakin.
Toinen viikko täällä Paimiossa on alkanut hyvin. Olen parin kaverin kanssa sopinut koiratreffejä Kodalle. Lisäksi yhden kotitehtävän palautus on viikonpäästä ja se liittyy Kodaan sen verran, että mun on tarkkailtava sitä puoli tuntia ja kirjoitella ylös sen käyttämiä rauhoittavia signaaleja. Lisäksi mun pitää koittaa käyttää Kodaan rauhoittavia signaaleja ja katsoa, reagoiko se niihin. Haukotuksiin se ei ainakaan reagoi! Koiratreffeillä Koda ainakin ehkä pikku hiljaa oppii puhumaan paremmin koiraa, koska kun Koda leikkii muiden kanssa siitä huomaa, että siltä menee välillä muiden rauhottavat signaalit ohi :D Toisaalta se on vielä semmonen pieni sählääjä.
Harmillisesti teksti jäi tylsäksi, koska alotin kotona, mutta lopetan tän kirjottamisen täällä koululla, eikä mulla ole mukana kuvia.
Hyvät viikon jatkot!
