Kuten otsikkokin kertoo, ei blogi ole ensimmäiseni. Olen pitänyt muutamaa blogia ennen tätä, tarkalleen kolmea, tämä on nyt neljäs. Aloitin blogin pidon jo 2009, silloin oli silmissä Vaihto-oppilasvuosi, vanha vaihtari blogini löytyy yhä vanhasta osoitteestaan ( annainsaksa.blogspot.com ), postin tosin samalla tililläni olleet muut blogit niiden käviämäärien pienuuden vuoksi. Blogeista tiesi vain muutama ystävä ja jatkan kuitenkin vanhaa elämästäni kertovaa blogia tähän blogiin. Nyt meillä on vaan uudet jännät aiheet, nimittäin minulle tiistaina tuleva lagoton pentu ja blogissa nähtäväksi jääkin miten elämä koiran kanssa luistaa.
Tasan viikko sitten sain iloisia uutia Kangasalan Come Se Kennelistä, minulle oli siellä nimittäin suloinen pikku lagotonalku vapaana! Pieni persoonallisen näköinen poika. En ollut uskoa uutisia todeksi ja olin melko epäilevä, olin jo jotenkin tuuduttunut ajatukseen, että en saa koiraa ensimmäisellä yrittämällä. Toisin kuitenkin kävi, enkä voi kuvitella itselleni muuta koiraa kuin Come Se Balla Coi Lupi "Tanssii susien kanssa", on se pikkumies niin lapsuudenkaveriani sitaaten minun näkönen koira!
Tiistaina haen pojan kotiin. Luulen, että vasta kun pentu on kotona uskon todella, että sain sen. Vieläkin olo on hieman epäilevä tuntuu kuin jotain pahaa voisi vielä käydä enkä saisikaan sitä. Luulen, että tunne johtuu oikeastaan siitä, että olen odottanut vaan niin kauan ja hartaasti. En halua nyt minkään menevän mönkään, eikä mikään varmasti menekkään.
Pennun tuloon on jo valmistuttu; on ostettu pari lelua, kynsisakset, trimmaussakset, ruoka- ja juomakuppi sekä talutin. Koulussa tein jo aikaisemmin syksyllä nahkatyö tunneilla nahkataluttimen sekä pannan, mutta ne ovat aikuiselle sopivampia, joten ne odottelevat palveluaikaansa. Lisäksi isäpuoleni rakensi ison aidatun peuhualueen olohuoneeseen, jossa on matot lattialla ettei tassu luista. Itsekkin siivosin huoneeni pennulle turvalliseksi ja asetin mattoja lattialle. Koko talo on nyt valmis pennun tuloon. Sitten kun pentu on varmempi tassuistaan, pääsee se matottomallekkin alueelle. Aluksi pysytään muutamassa huoneessa, sitten pennulla onkin 200 neliötä tutkittavana.
Nyt jännityksellä odotan ensimmäisiä päivä, viikkoja ja kuukausia koiran omistajana. Koulussa aikaisissa aamuissa ei ole ollut haastetta, tuskin siitä tulee nytkään! Luotan kuitenkin taustajoukkouhini; kasvattajaan ja kotivääkeen, tämän hetkiseen tietouteeni sekä tiedonjanooni. Kyllä pennusta kunnon koirakansalainen tulee!
Seuraavaa postausta kirjoitankin sitten jo varmaan pennun kanssa. Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti